HEINI LEHVÄSLAIHO, VALOKUVATAITEILIJA 

Valmistuin TaiKin Valokuvataiteen osastolta taiteen maisteriksi vuonna 2001 ja lopetin työt aktiivisena valokuvaajana syksyllä 2017, jolloin muutin vanhalle maatilalle Koskenkylään keskittyäkseni kokopäiväiseen taiteentekoon. Olin kuvannut työkseni lähes koko seitsemän vuotisen opiskeluaikani, joten urani valokuvaajana on kestänyt pari vuosikymmentä.

Valokuvaajana olen kuvannut erityisesti taiteilijamuotokuvia. Henkilökuvia, jotka eivät esitä ketään, sillä olen etsinyt ennen kaikkea luottamusta ja rauhaa, jossa kuvattava voi olla omana itsenään ja päästää katsojan lähelleen.

Aloittaessani valokuvauksen sanoin haluavani Annie Leibowitziksi Annie Leibowitzin paikalle. Huomasin kuitenkin pian, että vain kohteemme oli sama; hän kuvaa pintaa ja minä haluan pinnan alle.

Tapasin tämän maailmankuulun kuvaajan hänen pressitilaisuudessaan Helsingissä, jonne olin kekseliäästi ja vääryydellä ujuttautunut. Heiluin siellä kaulassani valtavan kokoinen Mamiya 67-studiokamera etsien pääsyä toimittajamuurin läpi. Annie huikkasi minulle väenpaljouden keskeltä olinko ajatellut hankkia kevyempää kameraa. Koska en ollut aivan varma kysymyksestä, vastasin varmuuden vuoksi: en. Hän vielä huuteli jotain Nikonista, mikä oli minulle absurdia, koska olin Canon-ihmisiä. Minä oli siellä kuvaamassa muotokuvan ja muotokuvani kuvasin 6 x 7 mustavalkoisella negatiivilla. 

Tämä tapahtui vaiheessa, jolloin olin jo siirtynyt suurten taiteilijoiden ihailusta kollegiaalisuuteen. Tapasin myöhemmin Helsingissä myös Leibowitzin kuvaaman Patti Smithin, jolle lainasin oman kopioni Babel-kirjasta, koska hän oli unohtanut omansa hotelliin. Olin ollut pitkään valtava sekä hänen musiikkinsa että erityisesti runoutensa ihailija ja opiskelija, mutta koska hänkin kohteli minua kuin olisimme vain kaksi ihmistä samalla hullulla alalla, tunsin kiitollisena yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Suomen Kulttuurirahaston henkilökuvaajana, Art Goes Kapakka-kaupunkifestivaalin ja Kustannusosakeyhtiö Teoksen pitkissä yhteistöissä minulla oli kunnia tavata suuri määrä taiteen ja tieteenkin tekijöitä, jotka suhtautuivat kuvaamiseen oma työnsä edellä. He olivat hienoja kuvattavia, jotka eivät asettaneet egoaan kuvan etualalle ja koimme hienoja hetkiä yhdessä. Sanoin usein, että enemmän kuin kuvasta, välitän siitä, että kuvattavalla on kuvauksissa hyvä olla. Kuvat saadaan, niitä ei oteta.

Joidenkin kuvaamieni ihmisten kanssa sain pienen häviävän hetken ajan pääsyn heidän sisäiseen maailmaansa. Pääsin näkemään sen haavoittuvan paikan, jossa olemme paljaana, epätäydellisenä ja hehkuvan kauniina. Nuo hetket ovat olleet jalokiviä kuvataiteilijuuteni pohjalla.

En erityisesti tiedostanut noiden hetkien tärkeyttä ennenkuin muutos tekniikan kanssa toimivasta valokuvaajasta käsillä työskenteleväksi kuvataiteilijaksi oli jo aluillaan. Mietin nimeä ensimmäiselle soolonäyttelylleni, johon olin maalannut lähestulkoon vain ihmisten kasvoja. Näyttelyn nimeksi tuli Surujen kerääjä.

Näillä PHOTOGRAPHY-sivuillani on valokuvaajaurani satoa, paljon muotokuvia, mutta kaikenlaista muutakin. Lisään sivuille aineistoa sitä mukaan, kun arkistointini etenee ja löydän kuvia, jotka tuntuvat yhteisesti jaettavilta.


  • Alexandra Salmela, author, 2010
  • Chikako Harada, photographer, 2000
  • Christian's Green Door (Christian Jakowleff), 1996
  • Christian Jakowleff, photographer, 2000
  • Heidi Willberg, artist, 2000
  • Elina Salo, actress, 2000
  • Heikki Räisänen, author, teologist, 2005
  • Joakim Eskildsen, photographer, 1999
  • Hodjjat Assadian, philosopher, 2000
  • John Storgårds, conductor, 2001
  • Kati Outinen, actress, 1995
  • Kari Heiskanen, director, actor, 2003
  • Lauri Mannermaa, photographer, 2000
  • Leila Tavakoli, artist, 1992
  • Outi Heiskanen, artist, 2000
  • Patti Smith I, musician, poet, 2008
  • Patti Smith II, musician, poet, 2008
  • Patti Smith III, musician, poet, 2008
  • Maria Peura, author, 2005
  • Patti Smith, musician, poet, 1996
  • Tomi Kontio, poet, 2004